Sovellukset ja teknologiat

Sisältö:

4.1  Infra- ja maarakentamisen ohjeistus

4.2  Sovellukset joissa UUMA-materiaaleja voidaan hyödyntää

4.3  Sovellukset – suunnittelu ja mitoitus

4.4  Uusiomateriaalien käytössä huomioitavaa

 

4.1  Infra- ja maarakentamisen ohjeistus 

Infra- ja maarakentamista (kuten muutakin rakentamista) ohjaa lainsäädäntö, rakentamismääräykset, paikallinen kuntakohtainen rakennusjärjestys, hyvän rakentamistavan periaatelinjaukset ja lukuisat yksityiskohtaiset toimintatapaohjeet. Rakennusalan kattava säädös-, periaate- ja ohjekokoelma velvoittaa ja ohjaa kaikkien rakentamiseen osallistuvien toimintaa.

Valtion ja kuntien organisaatiot ja yhdistykset (esim. Liikennevirasto, RIL, SKTY, SGY, …) ovat laatineet kattavan ja yksityiskohtaisen ohjeistuksen suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon.

Rakennuskohteiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeistuksesta vastaavat Suomessa useat eri tahot taulukon 4.1 mukaisesti. Suunnittelu- ja rakentamisohjeiden lisäksi rakentamista ohjaavat mm. työturvallisuusohjeet, kaupunkien rakennusjärjestys, ympäristönsuojelumääräykset, yms.

Esimerkiksi teitä koskevat tienpidon tekniset ohjeet on esitetty linkissä (https://vayla.fi/palveluntuottajat/ohjeluettelo). Ohjeluettelo on hyvin laaja ja siitä maarakentamista uusiomateriaaleilla käsittelevät lähinnä otsikoiden ”Teiden pohjarakenteet”, ”Tien rakenne”, ”Tiepidon ympäristöohjeet”, ”InfraRYL” ja ”Teiden kunnossapito” alla olevat ohjeet, vaikkakin ohjeistus kokonaisuudessaan on huomioitava myös uusiomateriaaleilla rakennettaessa. 

 

Taulukko 4.1       Rakennuskohteiden suunnittelun ja rakentamisen ohjeistusta laativia organisaatioita. (Huom! taulukossa saattaa olla virheitä).  

 

4.2  Sovellukset joissa UUMA-materiaaleja voidaan hyödyntää

Luvun 2 (”Materiaalit”) taulukoihin 2.3 ja 2.4 on koottu InfraRYL:n mukaisia rakennusosia, joissa UUMA-materiaalien hyödyntäminen on katsottu alustavasti teknisesti mahdolliseksi. Kaikki käyttökohteet eivät ole nykyisin (tai koskaan) ympäristöteknisesti tai teknisesti kaikille ko. materiaaliluokkaan kuuluville materiaaleille mahdollisia kohteita.

Taulukoiden 2.3 ja 2.4 käyttökohteita arvioitaessa ei ole arvioitu uusiomateriaalin hyödyntämisen taloudellista mielekkyyttä ko. rakennusosissa. Osassa rakennusosista materiaalien tekniset vaatimukset ovat alhaiset, joten niissä materiaalin hinta on myös alhainen ja UUMA-materiaalin jalostaminen ko. rakennusosassa käytettäväksi ei ole välttämättä taloudellisesti mielekästä.  Materiaalien soveltuvuus rakennusosiin on selvitettävä ja varmistettava materiaalikohtaisesti.

 

4.3  Sovellukset – suunnittelu ja mitoitus

Uusiomateriaalisovelluksien suunnittelussa ja mitoituksessa tulee saavuttaa tekniseltä kelpoisuudeltaan InfraRYL -julkaisussa esitettyjen vaatimusten mukainen rakenne (ellei tilaaja ole esittänyt jotakin muuta vaatimusta). Uusiomateriaaliohjeen (Liikennevirasto 2014) mukaan hankekohtaisessa tuotevaatimuksessa viitataan laskennallisen mitoituksen osalta julkaisuun Tierakenteen suunnittelu (Tiehallinto 2014), jossa on laskennallisen mitoituksen perusteet. Siinä on myös muutamien uusiomateriaalien vastaavuus lämpöeristeenä. Tavallisimpien materiaalien kuormituskestävyyden mitoituksessa käytettävät moduulit on esitetty Tietoa tiensuunnitteluun – tiedotteessa no 71D, Tien päällysrakenteen mitoituksessa käytettävät moduulit ja kestävyysmallit, tai uudempi (www.liikennevirasto.fi/ohjeluettelo). Mukana on myös muutamien uusiomateriaalien moduulit. Uusiomateriaalien moduulit vahvistetaan Liikenneviraston materiaalihyväksynnässä.

Sitomattomina rakenteina käytettävien uusiomateriaalien suunnittelussa ja mitoituksessa käytetään soveltuvilta osin vastaavia luonnonkiviainekselle asetettuja laatuvaatimuksia. Sidottujen uusiomateriaalipäällysrakenneratkaisujen osalta on olemassa ohjeistus masuunihiekkastabiloinnin osalta. Muiden stabiloitujen uusiomateriaalipäällysrakenneratkaisujen osalta ei ole olemassa virallista mitoitusohjetta. Uusiomateriaalien soveltuvuudesta päällystettyjen teiden kantavan kerroksen stabilointiin on tutkittu Harjun (2017) diplomityössä. CIRCWASTE-hankkeen osana on tarkoitus selvittää 2018-2020 lisää muiden stabiloitujen uusiomateriaalipäällysrakenteiden ratkaisujen vaikutuksesta rakenteen toimivuuteen.

Taulukossa 4.2 on esitetty olemassa olevia julkisten tahojen sekä uusiomateriaalituottajien suunnittelu- ja mitoitusohjeita InfraRYL-mukaisten rakennusosien mitoitusta varten.

 

Taulukko 4.2       Joitakin InfraRYL rakennusosia ja niiden suunnittelu- ja mitoitusohjeita sekä muita ohjeita (Huom! taulukko on puutteellinen, muitakin ko. rakennusosia käsitteleviä ohjeita on olemassa)   

 

4.4  Uusiomateriaalien käytössä huomioitavaa

Uusiomateriaalien käyttömahdollisuuksiin vaikuttavia tekijöitä on esitetty Liikenneviraston (2014) uusiomateriaalioppaassa. Kohdekohtaisen taloudellisen tarkastelun lisäksi uusiomateriaalien käytössä on huomioitava sovellusten ja materiaalien ympäristövaikutukset ja tekniset ominaisuudet.

Liikennevirasto (2014) on listannut uusiomateriaalien käytön edellytyksiä seuraavasti:

  • Uusiomateriaalin haltija tai toimittaja on etukäteen tutkinut ja selvittänyt tarjoamansa uusiomateriaalin tekniset ja ympäristöominaisuudet sekä laatinut niitä koskevat käyttöohjeet siten, että materiaalin hyödyntäjä pystyy tietojen perusteella hoitamaan lupa-asiat kuntoon sekä suunnittelemaan ja rakentamaan rakenteet.
  • Uusiomateriaalien käyttö on ympäristön kannalta kestävää. Uusiomateriaaleja käytetään ympäristömääräysten mukaisesti. Kohde ei sijaitse pohjavesialueella tai vastaavalla herkällä luonnonalueella. Uusiomateriaalirakenteen perinteistä rakennetta korkeampi hiilijalanjälki hyväksytään vain silloin, kun uusiomateriaalien käytöllä korvataan luonnon soraa. Uusiomateriaaleja ei saa kuljettaa jäteveron välttämiseksi pitkiä matkoja.
  • Uusiomateriaalin käytöllä saavutetaan suoraa etua hankkeelle tai yhteiskunnallista hyötyä luonnonmateriaalien ja energian säästönä. Kohdekohtaisen suurehkon käyttömäärän etuja ovat:
  • Käyttömäärä korvaa uusiomateriaalin käytöstä aiheutuvan lisävaivan (huomioiden myös mahdolliset ympäristöseurantavelvoitteet).
  • Uusiomateriaalin riskit ovat paremmin hallittavissa kuin pienien erien ripottelussa useisiin pieniin kohteisiin laajalla alueella (ei koske sideainekäyttöä ja riskittömiä materiaaleja).
  • Myöhempien johto- ja purkutöiden yhteydessä uusiomateriaalit tunnistetaan varmemmin ja purkumassojen käsittely pystytään järjestämään asianmukaisesti. Koska vaihtoehtojen suunnittelu ja mahdolliset lupahakemukset aiheuttavat lisäkustannuksia, on jo ennen niihin ryhtymistä arvioitava, onko uusiomateriaalien käytöllä saatavissa riittävän suuri hyöty. Materiaalien käytön suunnitteluun on panostettava hankkeiden eri vaiheissa nykyistä enemmän. Suunnittelussa ja rakentamisessa on otettava huomioon uusiomateriaalien erityispiirteet.

Kuntien- kaupunkien ja muiden tahojen rakennuskohteissa uusiomateriaalien käytön edellytyksenä voi esiintyä myös samoja piirteitä, kuin edellisessä Liikenneviraston (2014) esittämässä listauksessa. Eroavaisuutena käytössä ja suunnittelussa huomioitavissa asioissa voi olla esimerkiksi uusiomateriaalien käsittelyä varten vaadittava tila pienemmissä rakennuskohteissa.

 

Kirjallisuus:

Harju, I. 2017. Uusiomateriaalit päällystettyjen teiden kerrosstabilointiratkaisuissa. Diplomityö

InfraRYL, 2017. Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Rakennustietosäätiö

Liikennevirasto, 2014. Uusiomateriaaliopas (luonnos 28.2.2014).

Tiehallinto 2005. Tietoa tiensuunnitteluun nro 71D, Tien päällysrakenteen mitoituksessa käytettävät moduulit ja kestävyysmallit. 13 s.

Tiehallinto 2004. Tierakenteen suunnittelu. TIEH 2100029-04.

 

Luku 4 Sovellukset ja teknologiat_teksti 2017-12-04.pdf

Sivua viimeksi muokattu 23.5.2019