Tuotteistaminen

Sisältö:

7.1  Tuotteistamisprosessin eteneminen

7.2  Tuotteistamisprosessissa laadittavat dokumentit

7.3  Uusiomateriaalien toimitusehdot

7.4  Joidenkin uusiomateriaalien tuotteistamisprosessin tilanne

Uusiomateriaalien tuotteistamisohje maarakentamiseen (pdf)

Selvitys joidenkin UUMA-materiaalien teknisen kelpoisuuden arviointiin liittyvistä testausstandardeista ja menetelmistä (pdf)

 

7.1  Tuotteistamisprosessin eteneminen

Tuotteistamisprosessi kuvaa kokonaisuudessa tuotteen kehittämistä ideasta aina tuotteen markkinoille tuomiseen asti. Tuotteistamisprosessin eri vaiheita infra- ja maarakentamisessa on esitetty kuvassa 7.1. Kuvassa esitetty tuotteistamisprosessi on esitetty lähinnä infra- ja maarakentamisessa käytettävälle massiivirakenteen materiaalille tai syvä- tai kerrosstabiloinnissa käytettävälle sideaineelle. Mikäli esim. tuhkaa tuotteistetaan käytettäväksi lannoitteena tai sementissä tai betonissa tai asfaltissa, on tuotteistamisprosessi ja esim. jätelain vaikutus siihen erilainen.

Tuotteistamisen aloittamisesta on tehtävä harkittu ja suunniteltu päätös, sillä tuotteistaminen on aikaa ja rahaa vievä prosessi, johon tulee sitoutua. Kun päätös tuotteistamisesta on tehty, tarkastellaan nykyisiä markkinoilla mahdollisesti jo olemassa olevia tuotteita. Tämän jälkeen arvioidaan tuotteen kehittämisen mahdolliset tekniset vaatimukset ja haasteet. Kun prosessi on edennyt tähän vaiheeseen, on suositeltavaa tehdä yksityiskohtaisempi markkinatutkimus. Tutkimuksen perusteella, tulee tehdä päätös siitä, onko tuotekehitys kannattavaa ja taloudellisesti mielekästä ja mahdollista. (Bruce & Cooper 2000, 12)

Tuotteistamisprosessin perustana ovat suunnitellun käyttökohteen (rakennusosan) toimivuusvaatimukset ja tekniset vaatimukset, jotka materiaalin tulee täyttää ja joiden tulee olla selvillä ennen tuotteen tuomista markkinoille. Vaatimusten pohjana ovat Suomen lainsäädäntö, viranomaisten ohjeet, eurooppalainen standardisointi sekä muut suunnittelu- ja rakentamisohjeet. Kaikki nämä määrittävät vaatimuksia rakenteelle, materiaalin teknisille ominaisuuksille ja materiaalin ympäristökelpoisuudelle.

Lähtökohta on se, että rakennusosakohtaisesti esitettyjen materiaalivaatimusten tulee täyttyä. Joillakin uusiomateriaaleilla on kuitenkin mahdollista, että ne eivät täytä luonnonkiviaineksille esitettyjä vaatimuksia, mutta niitä on silti mahdollista käyttää rakennusosan tai rakenteen toimivuuden vaarantumatta. Tällöin materiaalin käyttäminen edellyttää hankekohtaista (tai laajempaa) rakennuttajan hyväksyntää ja materiaalin todellisten parametrien käyttämistä suunnittelussa. Ko. materiaalin tuotteistamisen edettyä siten, että sille on esitetty ko. materiaalille tarkoitetut vaatimukset esim. InfraRYL:ssä, on ko. materiaalin luonnollisesti täytettävä sille esitetyt vaatimukset.

Pelkän materiaalin tuotteistamisen sijaan saattaa olla mielekästä ”tuotteistaa” rakennusosa tai rakenne, jossa uusiomateriaalia käytetään. Esimerkki tällaisesta voisi olla esimerkiksi kuitusavesta rakennettu urheilukentän jakava kerros. Kuitusaven vedenläpäisevyys on pieni, mikä aiheuttaa sen, että kentän kuivatus ko. kerroksen läpi ei onnistu. Asentamalla kuitusavikerroksen läpi pystysalaojanauhoja, kerroksen vedenläpäisevyys paranee ja näin ollen kuitusaven ja salaojanauhojen yhdistelmärakenne täyttää ko. rakennusosalle asennetut toimivuusvaatimukset.

Kun päätös tuotteistamisesta on tehty, voidaan aloittaa varsinainen tuotekehitys ja testata tuotetta valvotuissa olosuhteissa ennen varsinaista koerakentamista. Tuotteelle esitettävien vaatimusten täyttämiseksi tulee materiaalille tehdä tarpeelliset kenttä- ja laboratoriotutkimukset, ja laatia laadunvalvontasuunnitelma materiaalin tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Maarakentamiseen käytettävien uusiomateriaalien tekniset ominaisuudet on selvitettävä, mikäli niitä ei tunneta ennestään. Selvitettävien ominaisuuksien arvot ovat materiaalikohtaisia.

Koerakentamisen tarkoituksena on testata sitä miten tuotanto, kuljetus ja rakentaminen pystytään tekemään käytännössä. Koerakentamisen jälkeen etsitään pilottikohde ja mahdollinen demonstraatiokohde, joissa tuotteen toimivuutta voidaan esitellä tilaajille. Tämän jälkeen tulisi tehdä markkinointisuunnitelma ja aloittaa tuotanto täydessä mittakaavassa.

Uuden materiaalin koerakentaminen, pilotointi ja/tai demonstrointi sisältää yleensä myös riskin siitä, että rakenne ei toimi täysin toimivuusvaatimusten mukaisesti ja/tai tutkittavan tuotekehitysvaiheessa olevan materiaalin tekniset ominaisuudet eivät täytä kaikki vaatimuksia. Toteutunut riski tarkoittaa jollekulle hankkeen osapuolelle yleensä ylimääräisiä ja/tai yllätyksenä tulevia kustannuksia. Näin ollen mahdollisen riskin kantamisesta on aina syytä sopia ennen rakentamiseen ryhtymistä.

 

Kuva 7.1  Tuotteistamisprosessin vaiheet (klikkaa kuva suuremmaksi)

 

7.2  Tuotteistamisprosessissa laadittavat dokumentit

Tuotteistaminen vaatii useiden erilaisten dokumenttien laatimista uusiomateriaalille. Tärkeimmät näistä dokumenteista on listattu alla. Kaikille uusiomateriaaleille ei välttämättä laadita kaikkia alla olevia dokumentteja, esimerkiksi käyttöturvallisuustiedote vaaditaan laadittavaksi vaaralliseksi luokitelluille aineille ja seoksille sekä luokittelemattomille seoksille, jotka sisältävät vaarallista ainetta.

Viranomaistahojen vaatimia dokumentteja:

  • tuoteseloste
  • materiaalin toimittajan laatima yleinen käyttöseloste
  • käyttöturvallisuustiedote
  • suoritustasoilmoitus

Tuotantoa ja myynnin edistämistä palvelevat dokumentit:

  • laatusuunnitelma
  • markkinointisuunnitelma
  • tuotetietokortti
  • tuote-esitteet
  • tuotehinnasto
  • toimitusehdot

Ohjeet uusiomateriaalin ostajille ja loppukäyttäjille:

  • käyttöohjeet
  • suunnitteluohjeet
  • mitoitusohjeet
  • rakentamisohjeet

 

7.3  Uusiomateriaalien toimitusehdot   

Uusiomateriaalin toimitusketjusta tuotantopaikasta työmaalle on esitetty esimerkki kuvassa 7.2, jossa on esitetty mm. eri tahojen (tilaaja, materiaalin toimittaja, materiaalin tuottaja, …) vastuulla olevat toimenpiteet. Eri tahojen vastuut esitetään tarkemmin toimitusehdoissa. Toimitusehdot voivat olla yleiset taikka toimittajan tuotteelleen erikseen määrittelemät.

Uusiomateriaalien toimitusehtojen tulee sisältää mm.

  • sopijapuolet (ostaja, työmaa, myyjä)
  • hankinnan/toimituksen sisältö (materiaali, alkuperä, määrä ja mittaustapa, käyttötarkoitus)
  • hankinnan/toimituksen tiedot (laatuvaatimukset ja tuotetietoaineisto, laadunvarmistus)
  • luvat ja ilmoitukset (ympäristölupa, MARA-ilmoitus, ei tarvita lupaa tai ilmoitusta)
  • vastuut
  • toimitustavat  

”Teollisuuden sivutuotteiden ja uusiomateriaalien käyttö maarakentamisessa” -lomake RT 80266 (2000) on tarkoitettu käytettäväksi ”Rakennustuotteiden hankinta-/toimitussopimuksen” (RT 80268) liitteenä täydentämässä ja täsmentämässä teollisuuden sivutuotteiden ja uusiomateriaalien kaupassa tarvittavia tietoja. Teollisuuden sivutuotteiden ja uusiomateriaalien käyttö maarakentamisessa -lomakkeeseen liittyy lomake RT 80268 Rakennustuotteiden hankinta-/toimitussopimus. Ko. lomake on laadittu Ympäristögeotekniikkaohjelmassa 1990-luvun lopulla. Lomaketta ei ole missään vaiheessa päivitetty, joten sen käyttökelpoisuus on kyseenalainen. Uusiomateriaalien toimittajilla on käytössään myös toimittamilleen materiaaleille täsmennettyjä toimitusehtoja (esim. Ruduksen kierrätystuotteiden toimitusehdot, Rudus 2015).


Kuva 7.2         Esimerkki uusiomateriaalin toimitusketjusta, jossa sinisellä on esitetty tilaajan (urakoitsija) toimenpiteet, keltaisella materiaalitoimittajan toimenpiteet ja punaisella voimalaitoksen (teollisuus) toiminta. (Rudus 2008)

 

7.4  Joidenkin uusiomateriaalien tuotteistamisprosessin tilanne 

Arvio joidenkin uusiomateriaalien nykyisestä tuotteistamisprosessin vaiheesta on esitetty taulukossa 7.1.

Uusiomateriaalien tuotteistaminen voi tapahtua joko yksittäisen toimijan yksittäiselle materiaalille tai useampi toimija voi tehdä tuotteistamisen materiaalille (tai materiaaliseokselle) jota (tai jonka osakomponentteja) muodostuu useammassa paikassa. Tuotteistamisprosessi voi myös olla yhdistelmä edellä mainituista - esim. uusiomateriaalin yleinen suunnitteluohje laaditaan useamman toimijan yhteistyönä, mutta jokainen tuotteistaa itse edustamansa materiaalin. Esimerkiksi jokainen toimija hoitaa oman jäte- tai sivutuotemateriaalin (esim. betonimurskeen, Rudus 2015) tuotteistuksen ja markkinointiaineiston laatimisen.

Yhdessä laadittavassa suunnitteluohjeessa on tarkoituksen mukaista määritellä tuotteistavalle materiaalille laatuluokat, joita suunnittelija voi käyttää suunnitelmien laatimisessa ja rakenteiden mitoituksessa ja joihin kuuluakseen eri paikoissa tuotetun materiaalin on täytettävä tuotteistajien yhdessä sopimat vaatimukset standardisoiduilla (mikäli mahdollista) kenttä- tai laboratoriotutkimusmenettelyillä määritettynä. Esimerkiksi betonimurskeelle on 1990-luvun lopussa määritetty laatuluokat, jotka ovat yleisessä käytössä ja lentotuhkille on laatuluokat ehdotettu 2012 valmistuneessa ohjeessa. 

Taulukko 7.1       Joidenkin uusiomateriaalien nykyinen vaihe tuotteistamisprosessissa. Merkinnät ”X” - yleisesti käytössä, ”(X)” – satunnaisesti käytössä, ”-” – ei käytössä  

 

UUMA2-hankkeen Tekninen kelpoisuus ja ohjeet –ryhmässä on laadittu ohje ”Uusiomateriaalien tuotteistamisohje maarakentamiseen”  (20.5.2016).  Ohjeen liite 1 kannattaa tulostaa A3-koossa:

Uusiomateriaalien tuotteistamisohje maarakentamiseen (pdf)

 

Lisäksi hankkeessa on tuotteistamisohjetta täydentämään laadittu ”Selvitys joidenkin UUMA-materiaalien teknisen kelpoisuuden arviointiin liittyvistä testausstandardeista ja menetelmistä” (24.5.2016). Selvitykset liitteet 3-22 ovat erillisenä tiedostona, joka kannattaa tulostaa A3-koossa:

Selvitys joidenkin UUMA-materiaalien teknisen kelpoisuuden arviointiin liittyvistä testausstandardeista ja menetelmistä (pdf)

Standardiselvityksen liitteet 3...22 - A3 (pdf)

Sivua viimeksi muokattu 23.5.2019