Sisältö:
3.1 Uusiomateriaalien käyttöä ohjaava lainsäädäntö
3.3 MARA- ja MASA-asetus, tilanne 07/2020
3.1 Uusiomateriaalien käyttöä ohjaava lainsäädäntö
Ympäristölainsäädäntö ei aseta velvoitteita materiaalien teknisille ominaisuuksille. Lainsäädäntö kuitenkin edellyttää tuoteominaisuuksien, kuten ympäristökelpoisuuden ja teknisten ominaisuuksien arviointia. Uusiomateriaalien käytön kannalta keskeisiä säädöksiä ovat:
- jäte- ja ympäristölainsäädäntö: jätelaki (646/2011) ja jäteasetus (179/2012) sekä ympäristölupien ja pilaantuneiden maiden osalta myös ympäristönsuojelulaki 527/2014) ja – asetus (713/2014),
- rakennustuotelainsäädäntö: rakennustuoteasetus (EU:n asetus N:o 305/2011), erityisesti CE-merkinnät ja haitalliset aineet, ja
- kemikaalilainsäädäntö: REACH- ja CLP-asetukset ja niiden soveltaminen (CLP-asetus koskee aineiden ja seosten luokitusta ja merkintöjä).
Uusiomateriaalin koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset sekä työturvallisuus täytyy huomioida mm. seuraavissa vaiheissa:
- valmistus ja esikäsittely,
- kuljetukset,
- mahdollinen välivarastointi,
- rakentaminen,
- käyttö,
- huoltotoimenpiteet (esim. verkosto),
- purkaminen ja käytöstä poisto.
Jätelailla pannaan täytäntöön EU:n uusi jätedirektiivi ja saatetaan jätelainsäädäntö uudistetun perustuslain periaatteiden mukaiseksi. EU:n uusi jätedirektiivi tuli voimaan kaikissa jäsenmaissa 12.12.2010. Siinä on yhtenäistetty jätehuollon ja jätteen synnyn ehkäisyn edellytyksiä EU:n jäsenmaissa. Jätelainsäädännön soveltamisala sekä keskeiset periaatteet ja velvollisuudet säilyivät jokseenkin ennallaan. Velvollisuuksista säädetään kuitenkin aiempaa täsmällisemmin.
Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Uuteen jätelakiin on otettu uudistuneen EU-lainsäädännön mukainen viisiportainen jätehierarkia eli jätehuollon etusijajärjestys:
- jätteen synnyn ehkäisy
- valmistelu uudelleenkäyttöön
- kierrätys
- muu hyödyntäminen
- loppukäsittely.
Jätehierarkian toteuttamiseksi ehdotetaan toimia, joilla tähdätään jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen, jätteen kierrätyksen ja muun hyödyntämisen lisäämiseen sekä jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseen.
3.3 MARA- ja MASA-asetus, tilanne 7/2020
MARA-asetus:
Jätteen maarakennuskäyttöön, kuten kaikkeen jätteen laitosmaiseen tai ammattimaiseen hyötykäyttöön, tarvitaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n mukainen ympäristölupa. Lupavelvollisuus ei kuitenkaan koske jätteitä, joiden käyttö on valtioneuvoston eräiden jätteiden maarakennuskäyttöä koskevan asetuksen (843/2017) mukaista.
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus) uudistettiin vuonna 2017 ja uusi MARA-asetus (VNA 843/2017) tuli voimaan vuoden 2018 alussa. Uudistuksessa asetuksen soveltamisalaa on laajennettu uusiin maarakentamiskohteisiin ja materiaaleihin. Uuden asetuksen piiriin kuuluvat kevytbetoni- ja kevytsorajätteet, leijupetihiekka, tiilimurske, asfalttimurske ja -rouhe, käsitelty jätteenpolton kuona, valimohiekat, kalkit, kokonaiset renkaat ja rengasrouhe sekä jo aikaisemmin asetuksen piiriin sisältyneet betonimurske, kivihiili, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhka sekä pohjatuhka. Asetuksen soveltamisalan maarakentamiskohteita ovat väylät, kentät, vallit, teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteet ja tuhkamursketiet. Asetuksen liitteessä 2 on esitetty haitallisten aineiden raja-arvot ja muut laatuvaatimukset sekä jätteen enimmäiskerrospaksuus eri tyyppisissä hyödyntämiskohteissa.
MARA-asetuksen mukaisesta rekisteröinti-ilmoituksesta otettu käyttöön sähköinen asiointilomake osoitteessa: https://sahkoinenasiointi.ahtp.fi/fi/. Koko ilmoitusprosessin voi tehdä alusta loppuun asti sähköisesti.
MASA-asetus:
Valtioneuvoston asetus maa-ainesjätteen hyödyntämisestä maarakentamisessa (MASA-asetus) on parhaillaan valmisteilla. Asetusluonnos oli lausunnolla 18.1.2019 saakka.
Lausunnoilla olleessa MASA-asetusluonnoksessa ehdotetaan säädettävän ympäristönsuojeluvaatimuksista, joiden täyttyessä maa-ainesjätteen hyödyntämiseen maarakentamisessa ja siihen kuuluvaan jätteen välivarastointiin ei tarvittaisi ympäristölupaa, vaan toimintaa voitaisiin harjoittaa valtion valvontaviranomaiselle tehtävän rekisteröinti-ilmoituksen nojalla. Rekisteröinti-ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on sujuvoittaa maa-ainesjätteen hyödyntämisen hallinnollisia menettelyjä ja keventää viranomaisten työtaakkaa. Lisäksi asetuksessa säädetyillä maa-ainesjätteen hyödyntämistä koskevilla vaatimuksilla varmistettaisiin, ettei toiminnasta aiheutuisi vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle pitkänkään ajan kuluessa. (Ympäristöministeriö, 2018)
3.4 Ympäristölupa
Jos kohdassa 3.3. kuvatun MARA-ilmoitusmenettelyn edellytykset eivät täyty, jätteen hyötykäyttöön tarvitaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n mukainen ympäristölupa. Ympäristölupaa haetaan mm. seuraavissa tapauksissa:
- uusiomateriaali tai suunniteltu käyttökohde ei kuulu asetuksen soveltamisalaan,
- tuottajalla ei ole asetuksen mukaista laadunhallintajärjestelmää tai uusiomateriaalia ei ole tutkittu asetuksen vaatimusten mukaisesti,
- haitta-aineiden liukoisuudet tai pitoisuudet eivät ole täyttäneet asetuksen mukaisia perustutkimusten ja/tai laadunvalvonnan raja-arvoja,
- mikäli uusiomateriaalirakenteen, sovellutuksen tai niitä koskevien reunaehtojen vaatimus (mm. kerrospaksuus, raekoko, rakenteen leveys tms.) ei toteudu VNa 843/2017 mukaisesti.
Lupavelvollisuus ei koske:
- uusiomateriaaleja, joita voidaan käyttää kohdan 3.3 mukaisesti (MARA-asetus)
- jätteen koeluontoista, lyhytaikaista hyödyntämistä maarakentamisessa. Koerakentamisesta on tehtävä ilmoitus toimivaltaiselle ympäristölupaviranomaiselle (YSL 119 §). Ilmoituksen sisältö on määritelty ympäristönsuojeluasetuksen 24 §:ssä ja siitä annettavan päätöksen sisältö YSA 26 §:ssä.
3.5 REACH-asetus
REACH on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals), joka tuli voimaan 1.6.2007. Asetus on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä.
REACH-asetus koskee miltei kaikkia markkinoille tuotavia aineita, valmisteita ja esineitä. REACH-asetusta ei kuitenkaan sovelleta EU:n jätedirektiivin mukaisiin jätteisiin. Asetuksella on luotu kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyä varten REACH-järjestelmä sekä perustettu Euroopan kemikaalivirasto. REACH-järjestelmän tietokantaan rekisteröidään kaikki aineet, joita valmistetaan tai tuodaan maahan vuosittain yksi tonni tai enemmän. Rekisteröimättömiä aineita ei saa valmistaa eikä tuoda maahan.
Rekisteröinti edellyttää, että kemikaalien valmistajat ja maahantuojat hankkivat tiedot mm. aineiden vaarallisista ominaisuuksista, käyttötavoista sekä turvallisesta käsittelystä. Kemikaalivirastolle tehdään ilmoitukset myös erilaisten esineiden ja laitteiden sisältämistä aineista, jos ne on tarkoitettu vapautumaan esineistä tai jos ne ovat erityisen haitallisia.
REACH -asetuksen rekisteröintivelvoitteista on mahdollista saada vapautus, jos aine täyttää vapautukselle asetetut edellytykset. Rekisteröinnin vapautuksen piirissä ovat muun muassa EU-kriteerien mukaisesti EoW -tuotestatuksen saaneet materiaalit: rauta-, teräs- ja alumiiniromu, lasimurska ja kupariromu.
Kun uusiomateriaali on hyväksytty ympäristöluvassa sivutuotteeksi sivutuotteelle määriteltyjen kriteerien avulla tai jäte on hyväksytty tuotteeksi End-of-Waste -menettelyn kautta, tuotteen markkinointi EU-alueella vaatii REACH -asetuksen mukaisten rekisteröintivelvoitteiden täyttämistä.
3.6 CLP-asetus (EY 1272/2008)
EU:ssa kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta säädetään ns. CLP-asetuksella (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures). CLP-asetus koskee myös eräiden vaarallisia aineita sisältävien esineiden luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista. Kemikaalien luokitus tehdään vertaamalla kemikaalin ominaisuuksia lainsäädännössä sovittuihin kriteereihin.
Jos kemikaali luokitellaan vaaralliseksi, se pitää merkitä ja pakata lainsäädännössä sovittujen sääntöjen mukaan. CLP-asetuksen mukaan valmistajat, maahantuojat ja jatkokäyttäjät ovat vastuussa markkinoille saatettavien kemikaalien luokituksesta, ja toimittajat ovat vastuussa merkinnöistä ja pakkaamisesta. Valmistajien, esineiden tuottajien ja maahantuojien on luokiteltava myös ne aineet, joita ei ole saatettu markkinoille ja jotka on rekisteröitävä tai joista on ilmoitettava REACH-asetuksen mukaisesti Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA).
Linkit
Jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa (MARA-asetus ja ympäristölupamenettely, ympäristöhallinnon verkkosivut)
Ympäristölupa (ympäristöhallinnon verkkosivut)
Lait ja asetukset:
Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014)
Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012)
Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017)
Valtioneuvoston asetus maa-ainesjätteen hyödyntämisestä maarakentamisessa, asetusluonnos 12/2018
Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
